Mene metsään

 

 

Metsään menee… Sanonta viittaa johonkin sellaiseen, joka menee pieleen. Mietin mistähän sanonta on saanut alkunsa. Hypoteettisesti ajatellen: jos se viittaisi esimerkiksi tieliikenteeseen ja siihen, että tieltä törmääkin ojan kautta puihin eli menee metsään. Se taas tuo mieleeni, että tiellä pitää päästä menemään lujaa eteenpäin, ”pois alta risut ja männynkävyt” –tyyliin. Metsässä sitä ei voi tehdä. Siellä on kuljettava rauhallisesti vauhtiaan säädellen ja puiden välistä pujotellen. Puuthan tunnetusti kasvavat metsässä epäsäännöllisissä paikoissa – paitsi puupelloissa.

 

On myös sanonta, että me suomalaiset olemme metsäläisiä, metsästä tulleita. Eikä sekään liene varsinaisesti myönteinen ilmaisu. Kaiketi sillä halutaan sanoa, että meiltä puuttuu jotain sellaista, jota ei-metsäläisillä on. Mitähän se olisi? Veikkaan, että useimmilla meistä suomalaisista on vahva suhde luontoon ja sen myötä metsään. Sen kanssa me seurustella haluamme mökeillämme, lomallamme, rentoutuessamme. Metsä on aina antanut meille lahjojaan, marjoja, sieniä ja muutakin syötävää. Jo muinaiset pakanauskoiset suomalaiset palvoivat metsän marjattaa ja kiittivät häntä lahjoistaan. Kuinka moni meistä on mennyt metsään yksin ja itkenyt siellä surujaan, jakanut tunteensa luonnon kanssa. Itse ainakin olen tehnyt niin. Ja olo on keventynyt, edes hiukkasen.

 

Mene ihmeessä metsään, se rauhoittaa ja hoitaa stressaantunutta mieltä niin fyysisesti laskemalla verenpainetta ja tasapainottamalla hormonitoimintaa, parantaen muistia ja tukien toipumista kuin
henkisestikin kohentaen mielialaa, lisäten luovuutta ja tarkkaavai-suutta.


Se myös ennaltaehkäisee työuupumusta ja tunnetusti auttaa vaikeiden asioiden ja aikojen läpikäymisessä. Ihan ilmaiseksi!

Eikä vaadi meiltä mitään vastineeksi. Saa vain olla ja kaikkia aisteja käyttämällä myös nauttia täysillä mieli ja keho avoinna. Parhaimmillaan tämä johtaa taianomaiseen nyt-hetken kokemukseen. Kokemukseen vahvasta läsnäolosta tässä ja nyt. Silloin mahdollistuu pääsy lähemmäksi omaa sisintä, uniikkia ydintä, joka olen. Samalla olen osa luontoa. Vahvoja tunteita ja laaja-alaista hoitoa tarjolla siis.

Metsän ja luonnon vaikutuksista on kirjoitettu paljon kirjoja ja tehty tutkimuksia (mm. Metsän parantava voima). Uusin kirja, jota vasta aloittelen on Shinrin-Yoku. Kirja kertoo japanilaisista ”metsäkylpy-kävelyistä”. Voisin melkein kokemuksesta jo väittää, että pelkkä tällaisten kirjojen lukeminenkin tekee mielelle ja sitä kautta keholle hyvää. Tutkimusten mukaanhan jo luontokuvan näkeminen tukee hyvinvointia!

 

Mene siis metsään, hengittele sen kanssa samaan tahtiin ja anna sen hoitaa mieltä painavia ajatuksia, tyynnyttää sinut ja uudistaa voimavarasi.

 

Sirpa Kirjalainen
kiireenkesytys®valmentaja, työnohjaaja, Lapin lumoama

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Uusimmat 

24.10.2019

16.8.2019

13.6.2019

Please reload

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now