Havahtuminen

28.1.2019

 

Tätä kirjoittaessani olen mieluisassa ympäristössä. Olen huoneessa, jossa on hyvä olla – on sopiva valaistus ja takkatuli, joka lämmittää. Ikkunasta avautuva maisema rauhoittaa mieltäni.
Huoneeni sijaitsee kolmi-kerroksisen talon pohja-kerroksessa, maan tasalla.

Tässä huoneessa, Kiireenkesyttäjien talossa, on hyvä pysähtyä miettimään, havahtumaan ja etsimään tekemiseni merkityksiä.


Aistiessani huonetta tuntuu kuin aika hidastuisi. Mieleeni tulee filosofi Heideggerin ajatus ihmisestä, joka on maailmaan viskattu. Ihminen suuntautuu aina johonkin, laatii projektejaan, rientää myös arkipäivässä koko ajan itsensä edellä. Heideggerin mielestä ihmisen aikakäsityksessä ei ole olennaista nykyisyys vaan tulevaisuus. Ihmisen suuntautuneisuus määrää hänet. Miten tietoinen olet suuntautuneisuudestasi? 
Tämän päivän koko ajan kiihtyvä yhteiskunnallinen kehitys luo ”pitäisi” ajattelua. Tehdessäni yhtä asiaa, pitäisi samalla jo suunnitella toista. Tämä luo helposti jännitteisen olotilan, jolla on suhde aikaan, joka on tutkija Anna-Liisa Niemelän määritelmä kiireelle.


Vaikka nykyään puhutaan paljon tietoisesta läsnäolosta ja pysähtymisestä nykyhetkeen, eivät monet saa tästä kiinni. Kun on tottunut nopeaan, hidasta ei yksinkertaisesti voi sietää. Elämme maailmassa, jossa nopeasta on tullut normaalia ja normaalista hidasta. Hidastaminen ja ”vain oleminen” herättää levottomuutta – ei ole mitään tekemistä.


Ei mitään tekemistä. Huomaan ajatteluni kiihdyttäneen pulssiani. Aistini eivät enää havainnoi ympäristöä samalla tavalla. Mitä ihmettä? Olenhan nimenomaan varannut Kiireenkesyttäjien talosta huoneen numero yksi havainnoidakseni ja miettiäkseni merkityksiä.


Onko nyt aika tehdä tälle jotain, vai onko nyt aikaa tehdä tälle jotain? Kumman siis valitsen? Vain tämän hetken tässä huoneessa, joka on oikea hetki, ratkaiseva aika jollekin tietylle asialle.
Aika ei odota, on toimittava heti. Mitä jos kuitenkin valitsisin toisin? Valitsisin aikaa tehdä jotain. Saisin mahdollisuuden toimia. Itseasiassa meillähän on aina aikaa, koska olemme ajassa.
Aika ei lopu, eikä karkaa yhtään mihinkään.


Miksi monet kaipaavat lisää tai omaa aikaa? Kenen aikaa siis elät, jos et omaa aikaasi? Arkipäivässä aika koetaan usein kiireenä. Kiirettä ei varmaankaan vähennä sen tapaiset toteamukset kuin ”nopeat syövät hitaat” tai ”ei tämä miettimällä parane”. 

Istahdan alas ja katson ulos ikkunasta. Huone ja aika, tämä hetki.

Se mihin kiinnitän huomiota kasvaa. Kysyn:

Miksi olen täällä?

Miksi se on minulle tärkeää?

Mikä on oikeasti tärkeää?

Mistä unelmoin?

Mistä en halua tinkiä?


Avainkysymykset auttavat suuntaamaan huomion siihen, mikä on milloinkin tärkeää. Itsensä äärelle pysähtyminen on edellytys nautinnon, tyytyväisyyden ja onnellisuuden kokemiselle.

 

Tervetuloa Kiireenkesyttäjien taloon, huoneeseen numero yksi. Huone on vapaa sinulle siitä hetkestä alkaen, kun olet päättänyt tämän tekstin lukemisen, eli juuri nyt

 

Mika Lindfors, Työnohjaaja STOry

Työyhteisöhkehittäjä, Kouluttaja

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Uusimmat 

24.10.2019

16.8.2019

13.6.2019

Please reload

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now