Rajat

 

Me tarvitsemme rajoja. Suojelemaan itseämme ja identiteettiämme, jaksamistamme ja arvojamme. Helpottamaan valintojamme ja ennen kaikkea kertoaksemme itsellemme, että rakastamme henkilöä, joka olemme!
 

Erityisen tärkeää on suojella jaksamistaan työelämässä, sillä työtoveri, kollega, esimies tai työnantaja eivät voi tietää todellisia voimavarojamme – vain itsellä on se tieto, mikäli rohkenee tarkastella tilannettaan objektiivisesti. Kukaan muu ei voi puolestamme asettaa rajojamme, koska vain minä itse voin tietää mikä on minulle hyväksi ja mikä pahaksi.


Kun asetamme rajoja, joudumme väkisinkin tarkastelemaan niitä asioita, tapahtumia ja henkilöitä, joita elämässämme on. Arvottamaan ovatko ne juuri minulle sitä mitä tarvitsen vai voinko luopua jostakin, koska hyvinvointini sitä tarvitsee.

Kuinka empaattinen tai joustava tulee olla, kun esimies/kollega/ystävä pyytää apuani? Kenen rajoista itse asiassa silloin on kysymys? Joskus olisi helpompaa vain suostua, kuin pitää itsensä ja hyvinvointinsa puolta.


Luopuminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Pelkään loukkaavani toista ihmistä, kun en voikaan suostua hänen pyyntöönsä (vaikka haluaisin) . Syy kieltäytymiseen voi olla mikä tahansa, sisimmässämme tiedämme, että se on siinä kohtaa tarpeen.


Mitä paremmin tuntee itseään ja sisintään, pelkojaan ja haaveitaan, motiivejaan ja uskomuksiaan, sitä helpompaa on tunnistaa milloin sanoa ei, mihin rajat tulee vetää. Kertoa niiden avulla ympäristölleen mihin on valmis ja mihin ei.


Rajoja voi vetää monessa asiassa: ajankäytössään (olenko muiden käytettävissä ja kuinka paljon), ystävyydessä (mistä erotan todellisen ystävän?), arvoissaan ja moraalissaan (mihin voin taipua ja mihin en suostu missään nimessä), mukavuusalueeltaan poistumisessa (onko jokin minulle hyväksi vai ei).


Miten sitten vetää rajat? Itsetuntemuksen lisäämisellä, havainnoimalla itseään,  omaa sisäistä maailmaansa ja tunteitansa. Mitkä asiat tai ihmiset tuottavat mielipahaa ja kielteisiä tunteita, vievät energiaa ja mistä saa energiaa ja iloa elämään. Sitten opetellaan ei-sanan käyttöä, kieltäytymistä ja luopumista tiedostaen kirkkaasti ne sisäiset motiivit, jotka niiden perusteena ovat.
Kuulostaa ehkä selkeältä ja helpolta,  vaan sitä se ei ole. Siksi tarvitaan tueksi itsetuntemusta, että tiedostaa kuka olen ja mitä elämältä haluan. Rajoja voi vetää monella eri tavalla: epävarmasti, tiukasti itseä puolustaen tai lempeän varmasti (Keiju Vihreäsalo).


Valtiotieteiden tohtori, kirjoittaja ja kouluttaja Keiju Vihreäsalo kirjoitti kirjan ”Jotta voisin rakastaa” (2018). Hän toteaa siinä miten rakastaa ja pitää samalla kiinni henkilökohtaisista rajoista. Hän myös kirjoittaa eräässä blogissaan, että ”ei-sanan sanominen on paikallaan silloin, kun se on linjassa kanssasi, johtaa rakastamaan itseäsi ja seisomaan oman elämäsi takana…Omanarvontunto ja terve itsensä rakastaminen lisääntyy joka kerta, kun osaa asettaa rajansa itseään kuunnellen".

 

Kun rakennamme ja elämme elämäämme, tarvitsemme siihen muita ihmisiä. Silti kaikista tärkein suhde, on suhde itseen. Se määrittelee pitkälle, miten elämämme ohjautuu ja mitä siltä saamme!

 

Sirpa Kirjalainen

kiireenkesytysvalmentaja, työnohjaaja, Lapin lumoama

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Uusimmat 

24.10.2019

16.8.2019

13.6.2019

Please reload

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now