Hentoja harjoituksia helmikuussa

25.2.2020

Minun hiljainen elämäni tapahtuu aamuisin. Hetket, jolloin tiedostan heränneeni uuteen päivään, ovat selkeimpiä ja täynnä lupausta. Keho on vielä rento, eikä suorittamisen vimma ole temmannut minua mukaansa. Juuri tästä ohikiitävästä hetkestä voisi löytää yhteyden elämän ihmeeseen, jos haluaisi viipyä siinä hieman pidempään astumatta suoraan loputtomien tehtävälistojen kimppuun tai valittelemaan maailman menoa, huonoa säätä tai toteutumattomia toiveitaan. 

 

Maisemameditaatio

 

Yritän vaihdella arkirituaalejani eri vuodenaikoina ollakseni paremmin yhteydessä siihen, mitä luonnossa tapahtuu. Juon aamuteeni hitaasti. Teehetken alkuosa sujuu mukavasti puolison kanssa keskustellessa, mutta sen jälkeen siirryn näköalapaikalle katsomaan maisemaa ajattelematta mitään erityisesti. Voi olla, että taivaalla seilaavat pilvet tai lähelläni olevat puiden pullistuvat silmut tempaisevat huomioni. Joskus tuntuu siltä, kuin ihastelemani oksa alkaisi hiljaa heilua ikään kuin kiittääkseen saamastaan huomiosta. Kiitollisuus on molemminpuolista, sillä heiveröinen yritykseni olla läsnä siinä, mitä ympärilläni on, tarjoaa mielelle rennon ja vastaanottavaisen tilan. Sellaisen, missä näkee, kuulee ja oivaltaa enemmän.

 

Usvapaikat maailmojen välissä

 

Joissain paikoissa on lempeämpi tunnelma kuin toisissa. On ympäristöjä, jotka inspiroivat ja auttavat keventämään huolien taakkaa. Jokaisella olisi hyvä olla tällaisia lähiympäristössään, oli se sitten kaupunkiympäristö tai maaseutua. Joku puiston kolkka tai puutarha, johon voi hetkeksi paeta hengittämään syvään ja rauhallisesti ja hidastamaan askeliaan. Joissain paikoissa leijuu melkein mystinen tunnelma, sellainen, jossa suorittamisen maailma kohtaa jollain selittämättömällä tavalla aina läsnäolevan huolettoman maailman, missä kaikki onkin hyvin koko ajan. Jos olet joskus eksynyt tällaiseen usvapaikkaan, tiedät, mistä puhun. Jos se on kaukana, vaali sitä muistoissasi ja sukella sinne mielikuvituksesi voimin aina tarpeen tullen.

 

Kodin kiireetön vyöhyke

 

Mikä estäisi meitä pyhittämästä kotiimme kiireetöntä vyöhykettä? Sellaista, jota jokainen perheenjäsen arvostaisi ja hyödyntäisi hiljaisiin kohtaamisiin itsensä kanssa. Jos olisit kiireettömiin vyöhykkeisiin erikoistunut arkkitehti, millaiseksi suunnittelisit oman tilasi?

 

***

Jos olet kiinnostunut osallistumaan pääsiäisen jälkeiselle Kevätleirille Liguriassa, lähetä viestiä: anja@kiireenkesytys.fi. Teemana on oma hyvinvointi ja jaksaminen. Vietämme päivät pääosin ulkona. Poluilla, rannoilla ja lumoavissa Italian pikkukylissä. 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Uusimmat 

24.10.2019

Please reload

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now